Varpaat ovat aivan kylmät.
Sonja kiertää viininpunaista fleecevilttiä vielä hieman
tarkemmin ympärilleen ja kiskoo villasukkia ylemmäs sääriin. Hän tarkastaa,
että jalkaterät ovat varmasti kiedottu viltinmutkaan: siellähän ne,
turvallisesti piilossa. Siitä huolimatta koleus jäytää varvasluita.
Hän kurottaa kätensä nojatuolin viereen sijoitetulle
pienelle pöydälle, mutta sormien poimima muki on liian kevyt. Tee on taas
loppu. Sonja rypistää kulmiaan tyytymättömänä ja kohottaa turhaan jo kylmenneen
pinnan huulilleen. Ei millään jaksaisi nousta nyt, kun vilttikin on niin hyvin.
Olisipa joku, jota
voisi pyytää tuomaan teetä, hän ajattelee apeana vilkaistessaan pientä
yksiötään. Keittiönurkkauksen tiskipöydällä näkyy pari lautasta, mutta ne ovat
molemmat hänen. Ikkunan alle sijoitetulla pöydällä on viikonloppu-Hesari, mutta
sitä ei ole jaettu kenenkään kanssa. Sängynpäätyyn laskostetut vaatteetkin ovat
vain ne, jotka hänellä oli aiemmin päivällä yllään. Nyt jalassa on villasukkien
lisäksi pehmoiset olohousut ja yläosana kevyt neuletakki, kun työpäivä
toimistolla oli vietetty asiallisessa hameessa ja kauluspaidassa.
Sonja korjaa vielä kerran viltin asentoa
hartianseudullaan ja nojaa sitten päätään nojatuolin selkänojaan. Hän avaa Ylpeys ja ennakkoluulon kirjanmerkin
kohdalta ja pakottaa itsensä keskittymään taas 1800-luvun englantiin ja kauniiseen
rakkaustarinaan, jollaisesta hän saa vain haaveilla.
Omaa Mr. Darcya hän saa vielä odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti